Osa 2: Sosiaalityöntekijät tuomareina

Käräjäoikeuksissa lapsijuttuja käsittelevät kokeneet käräjätuomarit (siis lakimiehet).

Hallinto-oikeuden kokoonpanoon kuuluu lakimiesjäsenten lisäksi ns. asiantuntijajäsen. Kukin asiantuntija tuo hallinto-oikeuteen luonnollisesti mukanaan oman aatemaailmansa ja taustansa.

Hallinto-oikeudessa ei saa puhua rahasta. Lastensuojelusta on kuitenkin tullut erilaisten palveluntuottajien markkinakenttä ja sijaishuoltobisnes tarvitsee lisää huostaanottoja ja lapsimateriaalia.

Aiempaa tarkemmin tulisi arvioida, onko hallinto-oikeuden tuomarina toimivalla asiantuntijajäsenellä taloudellisia kytköksiä lastensuojelun palveluntuottajiin?Keitä nämä asiantuntijat ovat ja miksi heitä pidetään asiantuntijoina? Minkä alan asiantuntijoita he ovat?

Tuoko asiantuntijajärjestelmä jotain lisäarvoa vai piileekö siinä jokin lapsen ja perheen oikeusturvaa vaarantava tekijä?

Tuomioistuimen toiminta pitäisi myös ulkonaisesti näyttää arvovaltaiselta ja puolueettomalta. Miksi asiantuntijana, tuomarina, kuitenkin istuu kunnan johtava sosiaalityöntekijä, joka ei käytännön lastensuojelutyössä ole osoittanut halua suojella lasta ja suitsia alaistensa harjoittamaa mielivaltaa?

Miksi hallinto-oikeuden tuomarina istuu henkilö, joka julkisuudessa on ollut huolissaan lähinnä sosiaalityöntekijöiden työoloista tai miksi voimakkaasti adoptiota puoltava henkilö on hallinto-oikeuden tuomarina?

Hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn jälkeen vanhemmat saattavat ihmetellä, miksi asiantuntijajäsen kysymyksiä esittäessään pitää vanhempaa jo valmiiksi syyllisenä. Miksi vastaavasti istunnossa läsnä olleella sosiaalityöntekijälle ei esitetty tarkentavia kysymyksiä, kun kävi ilmi, ettei hän ollut hoitanut virkatehtäviään?

En ole koskaan nähnyt päätöstä, jossa asiantuntijajäsen olisi ilmaissut eriävän mielipiteensä hallinto-oikeuden päätökseen ja ollut huostaanottoa ja sijaishuoltoa vastaan. Sen sijaan muutaman kerran olen nähnyt, kuinka lakimiesjäsen on kirjauttanut päätökseen eriävän kannanottonsa.

Salaisissa istunnoissa toimii vain omavalvonta

Yleisten tuomioistuinten oikeudenkäynnit ovat julkisia, yleisö ja media valvovat tervettä lainkäyttöä. Suullisen pääkäsittelyn anti todentaa, mitä jutussa on tapahtunut. Sen pohjalta tehdään päätös. Hallinto-oikeuksien käsittelyt ovat salaisia.

Suullisessa käsittelyssä 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus itsenäisesti ajaa omaa asiaansa eli hankkia mm. lakimies. Lapsen vanhemmat voivat tulla kuulluiksi ja käyttää apunaan lakimiestä. Suullisessa käsittelyssä voidaan esittää henkilötodistelua ja kuulla mm. lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää.

Viranomaisen puolesta läsnä on vaihteleva määrä sosiaalityöntekijöitä. Kunnat käyttävät joko omia lakimiehiään tai paikallista yksityistä lakimiestä tai Pelastakaa Lapset ry.:n lakimiespalvelua (Maria Haarajoki) tai lastensuojelun palvelutuottaja SOS-Lapsikylän lakimiespalvelua (Mirjam Araneva). Pelastakaa Lapset ry. ja SOS-Lapsikylä profiloituvat istunnoissa vahvasti perheen vastapuoleksi.

Suullisessa käsittelyssä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston ja suullisessa käsittelyssä esitetyn henkilötodistelun välillä ilmenee yleensä syvä ristiriita.

Oikeussalissa kuullut todistajat kertovat havaintojaan perheestä ja nämä havainnot ovat useimmiten täysin toisenlaisia kuin lastensuojelun kuvaukset.

Suullisen käsittelyn anti, tallenteet, hävitetään aikanaan ja jutusta jää jäljelle vain kirjallinen aineisto. Tutkijoidenkaan ei ole mahdollista jälkikäteen saada täydellistä kuvaa hallinto-oikeusprosessista.

Lastensuojelun edunvalvoja valvoo lastensuojelun etua

Lastensuojelujuttuihin lapsille haetaan yhä enenevästi edunvalvojia lastensuojelulain 22 §:n perusteella. Näyttää siltä, että edunvalvojia haetaan erityisesti silloin, kun lapsi tulee 12 vuoden ikään ja voisi itsenäisesti käyttää puhevaltaansa omassa asiassaan.

Nämä Pelastaa Lapset ry:n kouluttamat henkilöt toistavat yleensä lastensuojelun näkemyksiä.

On ilmeistä, että edunvalvojan hakemisen pääasiallinen tarkoitus on lapsen äänen vaientaminen ja lastensuojelun asian ajaminen.