Sosiaali- ja terveysministeriön kriisi näkyy ja tuntuu perheiden elämässä

Sosiaali- ja terveysministeriön syvä kriisi ja systeemirikko näkyy lapsiperheiden elämässä (HS 22.11.).

Ministeriön valmistelema lastensuojelulain kokonaisuudistus aikaansai ilmiantojärjestelmän, jossa salassapitosäännökset murrettiin. Uudistus tuli voimaan vuonna 2008. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin 76 116 lapsesta vuonna 2017. Ilmoitusten määrä oli 139 368.

Ministeriön tavoitteena näyttää olleen sosiaalityöntekijöiden määrän ja vallan kasvattaminen. Uusi lastensuojelulaki on ollut voimassa yli 10 vuotta. Lakia on paikkailtu useaan otteeseen. Veronmaksajien rahoja on haaskattu tutkimuksiin, hankkeisiin, selvityksiin ja huoli puheeksi -koulutuksiin. Lasten kanssa toimijoita kannustetaan kyttäämään ja ilmiantamaan kansalaisia lastensuojeluun ”huolen” takia.

On havaittavissa, että vanhemmat eivät enää uskalla hakea apua. Lakiin kirjattu ilmiantovelvollisuus merkitsee sitä, että ilmoituksia tehdään myös terveydenhuollosta. Lapselleen terveyspalveluja hakenut vanhempi saattaakin havaita, että lapsi joutuu lastensuojelun asiakkaaksi tai kiireelliseen sijoitukseen pois kodistaan.

Neuvoloissa raskaana olevia äitejä seulotaan, tentataan ja pidetään epäilyttäviä eritoten silloin, kun vanhemmalla itsellään on lastensuojelun asiakkuus tai esimerkiksi hoitosuhde psykiatriaan. Raskaana olevista äideistä tehdään ennakollisia ilmiantoja, vuonna 2017 niitä tehtiin peräti 2 202 kpl. Kyseessä ei suinkaan ole aina päihdeäideistä kuten julkisuudessa väitetään. Huoli-ilmiannolla opettaja voi siirtää hankalaksi koetun oppilaan näppärästi lastensuojelun huomaan ja sijaishuoltoon.

Virkamiestyön tulisi perustua tosiseikoille ja huolelliselle harkinnalle, mutta sattumanvarainen huoli-ideologia toimii täysin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Miksi ylipäänsä ministeriössä kuvitellaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä toisi lisäarvoa opettajan tai lääkärin työhön?

Juhlapuheissa ja hankkeissa korostetaan lapsiystävällistä lastensuojelutyötä. Valtio on kuitenkin tunkeutunut koteihin arvioimaan ja kirjaamaan perhe-elämää. Opastamisen ja ohjaamisen sijaan lapset ja vanhemmat kohtaavat loputonta arviointia. Tämä tapahtuu perhetyöntekijän avulla tai perhekuntoutuksessa pakottamalla raskaana olevat äidit tai vastasynnyttäneet ja perheet erityisiin laitoksiin. Tätä nimitetään perheen tukemiseksi (”palvelu”). Lastensuojelun ydinosaamista on tuottaa tuhansia sivuja kielteistä aineistoa perheestä. Näitä kirjoituksia käytetään hallinto-oikeudessa lastensuojelujutuissa ”todisteina” perhettä vastaan.

Ainoastaan yksittäisissä poikkeustapauksissa ja sattumanvaraisesti järjestelmä toimii ja perhe saa tarvitsemansa palvelut ja asianmukaisen kohtelun.

Ministeriö jätti lastensuojelulain uudistuksesta pois tehokkaat oikeussuojakeinot lapsen ja vanhempien suojaamiseksi sosiaalityöntekijöiden mielivallalta. Perus- ja ihmisoikeudet sivuutettiin. Hallinto-oikeus jatkaa edelleenkin lastensuojeluasioiden käsittelyä, vaikka tiedossa on vakavat käsittelytapaan liittyvät ongelmat. Lähes 18 000 lasta on siirretty pois kodeistaan. On käynnissä mittavin lasten siirto-operaatio sitten sotavuosien.

Kodistaan siirretyt lapset tuntevat usein niin suurta ahdistusta, että heidän elämänsä suistuu raiteiltaan. Lapsia lähtee sijaishuoltopaikoista karkureissuille, jolloin he joutuvat vaaratilanteisiin ja epäsosiaalinen elämä tulee tutuksi. Järjestelmä mahdollistaa sen, että lapsille tärkeät ihmiset, vanhemmat sisarukset ja isovanhemmat poistetaan tai rajataan lasten elämästä. Sosiaalityöntekijä saa ilman vastuuta ummistaa silmänsä, kun sijaishuollossa olevaa lasta pahoinpidellään.

Julkisuudessa on toistuvasti noussut esille tapauksia, joissa perheet ovat arvostelleetlastensuojelutyön epäkohtia. Tällöin ministeriön virkamiehet ovat puolustaneet lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä väittämällä näiden toimineen ”lapsen edun nimissä”. Näin toimimalla ministeriö on estänyt asiallisen keskustelun ja korjaavat toimetlastensuojelun mielivallan poistamiseksi.

On varsin outoa, että ministeriön hallinnonalalla lastensuojelussa palveluita käyttävä joutuu usein turvautumaan lakimieheen. Lakimiehen tarve johtuu siitä, että sosiaalityöntekijät eivät noudata lakeja eivätkä tunne lainsäännöksiä ja heitä velvoittavia perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita ja suhtautuvat vanhempiin ja perheen läheisiin ylimielisesti.

2000 -luku osoittaa, että ministeriöllä on ollut aikaa halvaannuttaa kohtuullisen lapsiystävällinen Suomi. Nyt kuitenkin ministeriön virkamiehet, jotka ovat olleet mukana kehittelemässä lastensuojelujärjestelmää, syyttävät esimiehiään, ajan puutetta ja liian pientä palkkaa nykyisestä kriisistä. Virkamiesten ulostulo osoittaa, että homeiset rakenteet tulee purkaa. Lastensuojelun uudistaminen alkaa sosiaali- ja terveysministeriöstä.