Maria Syvälälle Talikko-palkinto

Tutkivan journalismin yhdistys jakoi Lumilapio-palkinnon Helsingin Sanomien kahdelle toimittajalle huumepoliisin työtä käsittelevästä juttusarjasta. Jutussa on paljastettu mm. poliisin poikkeukselliset käytännöt tietolähdetoiminnassaan. Palkinnon perustelujen mukaan poliisin toiminnan lainmukaisuuden tutkiminen on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Jutuissa on paneuduttu toimittajan perustyökaluun: kunnon lähdeverkostoon. 

Human Rights Defenders – ihmisoikeuksia puolustavat kansalaiset ovat jakaneet Talikko-palkinnon toimittaja-kirjailija Maria Syvälälle tämän ansiokkaasta paneutumisesta lastensuojelun perus- ja ihmisoikeusongelmiin. Eduskunnan oikeusasiamies on nimennyt 10 keskeistä perus- ja ihmisoikeusongelmaa ja lastensuojelun laatuongelmat ovat yksi näistä. Perus- ja ihmisoikeuksia ei oteta vakavasti.

Kirjailija-toimittaja Maria Syvälä on kahden vuoden ajan tutkinut Suomen lastensuojelun tilaa ja käytäntöjä. Syvälä on työskennellyt aiheen parissa pitkäjännitteisesti ja johdonmukaisesti. Vuosien 2012 ja 2013 aikana hän on useissa artikkeleissa (mm. Suomen Kuvalehti, Taloussanomat, Aamulehti, Kuntalehti) käsitellyt lastensuojelutyössä tapahtuneita virheitä, ylilyöntejä ja vääriä hallintotapoja. Hän on julkaissut syksyllä 2013 journalistisen tietokirjan Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (RADIUM-Kirjat 2013).  

Teokseen on haastateltu kymmeniä lastensuojelussa asioineita, näiden lähipiiriä ja usein myös tilannetta seuranneita ja tapauksen tuntevia asiantuntijoita mm. hoitoalan- tai sosiaalialan ammattilaisia. Tarinat perustuvat asiakirjalähteisiin, usein salassa pidettäviin, joita Syvälä on käyttänyt perheiden luvalla. Näissä asiakirjoissa on mainittu viranomaiskanta mitään pois jättämättä. 

Talikkoa käytetään sellaisten aineiden käsittelyyn, johon lapio ei työkaluna sovellu. Kerran vuodessa jaettavalla Talikko-palkinnolla halutaan korostaa ja arvostaa yhteiskunnallisesti merkittävän asian edistämistä ja työn raskautta.

Tässä tapauksessa keskeinen osa journalistisen työn raskautta on ollut Suomen valtamedian, etenkin Helsingin Sanomien, puolueellinen ja epäobjektiivinen asenne lastensuojelu-uutisoinnissa. Monet toimittajat ovat kertoneet, miten vaikeaa on ollut saada epäkohtia julkaistuksi. Kansalaisten elämäntarinoihin ei toimituksissa aina uskota, vaikka kertojat luovuttaisivat asiakirjansa toimittajalle lähteeksi. Suomessa lastensuojeluaiheisiin juttuihin on kohdistettu jopa ennakkosensuuria, sensuuria ja hyllytystoimia.

Maria Syvälän lähdekriittinen työtapa olisi mallinnettavissa suomalaiseen lastensuojelutyöhön, jonka laatuongelmat syntyvät usein puutteellisesta tosiseikkojen selvittämisestä, asioiden vääristelystä, objektiivisuuden puutteesta ja lähdekritiikittömästä ajattelusta.