Lastenkasvatusvinkkejä Tuusulasta

Vanhemmille lienee selviö, ettei lasta saa pitää jatkuvasti lukittujen ovien takana. Sellainen toiminta johtaisi lapsen pois ottamiseen vanhemmiltaan ja sijoittamiseen pois kodistaan. Lastensuojelun alennustilaa ja lastensuojelun vakavia laatuongelmia ilmentää, että Valvira on joutunut ohjeistamaan lastensuojelun ammattilaisia. Valviran joulukuussa antaman ohjeen mukaan ”Lapsia ei saa pitää lastensuojeluyksikössä jatkuvasti lukittujen ovien takana”.

Valviran ohjeen syntymiseen on ollut vaikuttamassa aktiivinen tuusulalainen valtuutettu Mirka Kovalainen, joka teki kantelun Tuusulan perhetukikeskuksen käytännöistä (K-U 17.1.). Ilmeni, että lainvastainen lukituskäytäntö on yleinen Suomessa. Tuusulan virkamiesten lukitusta puolustavista lausunnoista ”Karkuunhan sieltä pääsee vaikka ikkunoista” nousee vakava huoli. Epäselväksi jää, millä perusteella lukkojen takana kasvaminen olisi lapsille hyväksi.

Kovalainen oli koettanut saada kunnan virkamiehiltä tietoonsa ne paikat, joihin tuusulalaisia lapsia on sijoitettuna. Virkamiehet olivat vuosien ajan väittäneet, että tieto on salassa pidettävä. Nyt sekin väärä tieto on oikaistu. Lastensuojelun hallinnonalalle on tyypillistä, että salassapitoon vedotaan ja usein taustalta paljastuukin hyvin epämääräisiä työkäytäntöjä.

Niin veronmaksajia kuin lastensuojelussa toimivia virkamiehiä olettaisi kiinnostavan, mitä sijaishuoltoon panostamalla saadaan aikaan. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on lain mukaan vastuussa lapsen edun valvomisesta. Muissa maissa tehdyistä selvityksistä ilmenee, että sinisilmäinen luottamus sijaishuollon asianmukaisuuteen, on estänyt näkemästä vakavia puutteita lasten huolenpidossa. Ruotsissa tehdyn sijaishuollon selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan. Näyttää pikemminkin siltä, että huono ja väkivaltainen kohtelu oli pääsääntö eikä poikkeus. Lapset ovatkin äänestäneet jaloillaan. Jopa 3500 lasta lähtee maassamme vuosittain karkuun sijaishuoltopaikastaan.

Yhteiskunnasta eristäminen ja erilaiset pakkotoimet sijaishuollossa eivät voi olla jättämättä jälkiä lapsiin. Kodin ulkopuolelle siirretyistä ja siellä nuoruutensa viettäneistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Tutkimusten mukaan lapsen erottaminen vanhemmistaan lisää riskiä sairastua psyykkisesti.

Lapsen oikeuksien toteutumista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt maamme päättäjien huomion kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten suureen lukumäärään. Se suosittelee, että sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, mm. vanhempien tukemisen, tulee kiinnittää riittävästi huomiota. Lapsia tulisi sijoittaa perheensä ulkopuolelle vain silloin, kun se on selvästi lapsen edun mukaista ja niin lyhyeksi aikaa kuin mahdollista. Komitea on huolestunut siitä, ettei sijaishuollossa olevien lasten elinoloista ole käytettävissä riittävästi tietoa eikä sijoituspaikkoja valvota ja seurata riittävästi.

 

YK:n viesti tulisi johtaa toimiin. Perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen mukaan jokaisen sijoitetun lapsen kohtalo tulisi selvittää ja käynnistää viipymättä perheen jälleenyhdistäminen laatimalla sitä koskeva asianmukainen suunnitelma kaikissa niissä tapauksissa, joissa se on mahdollista. Tarvitaan siis asennemuutosta ja lainmukaista virkatoimintaa.