Muutos alkaa Tampereelta

 

Lastensuojelun laatuun kannattaa panostaa, koska taitamattoman lastensuojelijan käsissä oleva lapsi, nuori ja hänen perheensä voi kokonaan syrjäytyä yhteiskunnan jäsenyydestä. Lastensuojelun sokea piste on, ettei se tunnusta eikä tunnista omien jopa väkivaltaisten toimiensa seurauksia. 

Luin Henri Auteron kirjan ”Laitosnuoren tarina, Suomen lastensuojelun todellisuus”. On erinomaista, että sananvapaus on tuottanut tällaisen kirjan. Henri oli sijoitettuna vuodesta 2003 alkaen Tampereella Pispalanharjulla sijaitsevassa lastenkodissa Nokian kaupungin huostaanottamana. Henri oli tuolloin 11-vuotias. Häntä lääkittiin vahvoilla lääkkeillä ja häneen kohdistettiin ankaria rajoitustoimia. Henrillä oli ehjä perhe ja työssä käyvät vanhemmat. Siitä huolimatta hän joutui lastensuojelun kierrätykseen eri laitoksissa. Henri selvisi lastensuojelun syrjäyttämisyrityksistä huolimatta. Henri kertoo, että hänen vanhempansa  eivät selvinneet – kahdelta veronmaksajalta vietiin viranomaisen toiminnan seurauksena työ ja elinkeino. 

Olen kohdannut työvuosien aikana liian monia lapsia, nuoria ja vanhempia, jotka eivät ole selvinneet. Sain tänä kesänä suruviestin eräältä perheeltä. Perheen poika, Juuso, oli kuollut 19 vuoden iässä. Kerron kirjassani ”Salassa pidettävä” Juuson vanhempien pyynnöstä Juuson tarinan. Juuson vanhempien toiveena on, että Juuson elämänkohtalo koskettaisi ihmisten sydämiä ja joku toinen samassa tilanteessa oleva lapsi saisi juuri tällä hetkellä kokea elämässään paljon parempaa. 

Lastensuojelun laatukeskustelu on ollut maassamme vähäistä. Lastensuojelun yhä paisuviin ongelmiin on haettu vastausta lähinnä perheiden valvonnan kiristämisestä ja mitä erilaisimmasta viranomaislähtöisestä palveluntarjonnasta. Siis käytetty vääriä lääkkeitä. Vaikka yli 17 000 lasta on siirretty pois kodeistaan, korjaavat toimet ovat vasta lapsen kengissä.    

Mikäli lastensuojelun laatuun halutaan vaikuttaa, tulee kohteena olla virkamies eikä perhe. Tämä itsestäänselvyys unohtui myös lainsäätäjältä, kun 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki vahvistettiin. Lastensuojelulain kokonaisuudistus on invalidisoinut suomalaisen yhteiskunnan ja korostanut viranomaisen valvontapyrkimyksiä. 

Lain uudistamisen yhteydessä ei lainkaan paneuduttu niihin perheiden oikeussuojakeinojen puutteisiin, joita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavissa tuomioissa oli havainnut. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii perus- ja ihmisoikeussuojaa. Vanhempien oikeudet tulisi ottaa myös huomioon. 

Lastensuojelun hätäohjelman ensi askeleet: 

Virkamiesten vastuusäännösten uudistaminen

Lastensuojelussa työtä tekevien tulee noudattaa lakeja, koska heillä on virkamiehinä siihen perustuslakiin kirjattu velvoite. Huhuille, oletuksille, asioiden vääristelylle ja sosiaalialan ideologialle perustuva työ tulee lopettaa, koska virkamiestyön tulee perustua tosiseikoille. Heikkotasoinen työ tuottaa heikkotasoista oikeudenkäyntiaineistoa hallinto-oikeudelle. Rikoslain virkamiesten vastuusäännökset tulee uudistaa, jotta lastensuojelun työntekijät saadaan tunnistamaan vastuunsa.

Lastensuojeluasioiden tuomioistuinkäsittelyt julkisiksi 

Hallinto-oikeuskäsittelyt ovat salaisia. Ratkaisujen arvioiminen on käytännössä mahdotonta. Tällä hetkellä näyttää, että salassapito suojaa enemmän virkamiestä kuin lasta ja hänen perhettään. Oikeudenkäynnin julkisuus toimii vallankäytön kontrollin välineenä. Lastensuojeluasioissa julkisuus tulisi olla pääsääntö, josta voitaisiin poiketa samalla tavoin kuin käräjäoikeuskäsittelyissä yleisten tuomioistuinten puolella.

Kiireellisten sijoitusten käsittely uudistettava

Kiireellisten sijoitusten määrät ovat kasvaneet eivätkä hallinto-oikeudet käytännössä tutki päätöksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mukaisesti. Kiireellisiä sijoituksia käytetään myös muissa tarkoituksissa kuin mitä lastensuojelulaki edellyttää (lapsen välitön vaara). Näyttää siltä, että lapsia siirretään pois kodeistaan enenevästi myös täysin ilman kiireellisen sijoituksen päätöstä. Kiireellistä sijoitusta käytetään myös viranomaisen vallankäytön välineenä pakottamalla kansalaisia lastensuojelun tukitoimiksi nimettyjen toimenpiteiden kohteeksi.  

Lapsen vapauteen ja perhe-elämään kajoava kiireellinen sijoituspäätös tulisi aina välittömästi muutamien päivien sisällä arvioida tuomioistuimessa. Tämä arviointi olisi täysin mahdollinen, mikäli lastensuojelun työntekijöiden päätökset ja selvitykset olisivat selkeitä ja keskittyisivät vain lapsen kannalta oleelliseen tosiseikkaselvittelyyn. Laadukas lastensuojelutyö mahdollistaisi laadukkaan oikeudenkäynnin. 

Ihmisoikeusloukkauskorvaukset ajan tasalle

Perhe-elämään ja lapsen vapauteen kajoavien toimien, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot, hyvityskorvaussäännökset tulisi uudistaa. Perheiden tulisi saada lainvastaisista toimista automaattisesti hyvitys.

Ongelmien luominen on lopetettava 

Viranomaislähtöinen palveluntarjonta tulee lopettaa, koska lain mukaan lasten, nuorten ja vanhempien toiveiden tulee olla palveluita ohjaava tekijä. Viranomaisen oletuksille, käsityksille ja ideologioille perustuva ongelmien luominen perheille sekä pakottaminen erilaisiksi tukitoimiksi nimettyjen palvelujen piiriin voi vaurioittaa perheitä. Lähtökohtana ei tule olla lastensuojelun kontrollointihalu tai tarve standardisoida lapsia, vaan perheiden tarpeet. 

Tarvitaan pitkäjänteistä uudistusohjelmaa lähtökohtana lapsiperheiden tarpeet. Tarvitaan lastensuojeluperheiden asiantuntemusta.

Sijoitettujen lasten oikeudet turvattava

Sijaishuoltopaikkojen käyttämiä toimenpiteitä (ns. kasvatusta) ei valvo käytännössä kukaan. Käytännön ongelma on, että lastensuojelun työntekijät eivät huolehdi valvontavastuustaan ja jättävät puuttumatta jopa esille tulleisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin. Sijaishuoltopaikkojen valvonta tulee olla tehokasta ja perustua myös yllätyskäynteihin. Valvontavastuu tulee olla puolueettomalla taholla, joka kuulee lasta ja nuorta luottamuksellisesti säännöllisin väliajoin.

Lasten ja läheisten väliset yhteydenpitoasiat kuntoon 

Lasten mielivaltainen ja huono kohtelu sekä eristäminen yhteiskunnasta ”hoidon” ja ”erityisen huolenpidon” varjolla on väkivaltaa, johon tulee puuttua. Lastensuojelulain mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen ihmisoikeus on oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa ja läheisiinsä. 

Lasten vieraannuttaminen vanhemmistaan sijaishuollossa tulee tunnistaa ja siihen tulee puuttua. Vieraannuttaminen voi vaikuttaa vaurioittavasti sekä lapseen että vanhempaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvostellut Suomea esimerkiksi ratkaisuissa R. v. Suomi 30.5.2006, K.A. v. Suomi 14.1.2003 ja H.K. v. Suomi 26.9.2006. 

Nykykäytäntö, jossa viranomainen tekee yhteydenpidon rajoittamispäätöksiä, ei anna minkäänlaista todellista oikeussuojaa perheille. Valittaminen hallinto-oikeudelle näyttäytyy tehottomana ja vanhanaikaisena keinona. Lakia tulee muuttaa niin, että lapsen ja hänen läheisten välille vahvistetaan täytäntöönpanokelpoinen päätös pitää yhteyttä läheistensä kanssa. Yhteydenpidon rajoitukset sallittaisiin vain tilanteissa, jossa väkivalta tai fyysinen kaltoinkohtelu on ollut ilmeistä.   

Perheiden jälleenyhdistämiset viipymättä vireille 

Huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja viranomaisten tulisi toimia aktiivisesti perheenjäsenten saattamiseksi yhteen. Perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen mukaan jokaisen sijoitetun lapsen kohtalo tulisi selvittää ja käynnistää viipymättä perheen jälleenyhdistäminen laatimalla sitä koskeva asianmukainen suunnitelma kaikissa niissä tapauksissa, joissa se on mahdollista. 

Käytännössä huostaanotto tehdään 18 vuoteen saakka. Vallalla oleva keskustelu pysyvästä huostaanotosta tulee lopettaa, koska se on ihmisoikeussopimusten vastaista. Tällaiset pyrkimykset pysyvään huostaanottoon palvelevat sijaishuollon liiketaloudellisia tavoitteita. Lapsemme eivät ole kauppatavaraa. Lait ja ihmisoikeussopimukset velvoittavat lapsen ja tämän vanhempien tukemiseen. Suomen tulisi siis siirtyä noudattamaan sitä valtiona sitovia kansainvälisiä velvoitteita.

Tarvitaan perusteellista ja jatkuvaa lastensuojelun työntekijöiden koulutusta ja virkavastuusäännösten uudistamista.  

 

Edellä on koottuna vain muutamia parannusehdotuksia. Lastensuojelun laadun parantaminen edellyttää poliittista tahtoa ja päätöksentekoa. Lastensuojelun asiakasperheet ovat odottaneet kauan, että tällaista poliittista tahtoa löytyisi. Olisiko nyt, vuonna 2013, muutoksen aika?

Tervetuloa Tampereelle kuulemaan myös muita ajatuksia. Lasten suojeleminen kuuluu kaikille. Kyse on ennen kaikkea asenteista jokaista lasta kohtaan. 

LASUILTA Tampereen pääkirjasto Metsossa 13.12 klo 18–20.00: 

"Miksi lastensuojelusta tuli kyttäämistä ja miljardibisnestä? – Tietokirjailijat Leeni Ikonen, Marleena Kajaste ja Maria Syvälä (RADIUM-Kirjat) panisivat lasten palvelujärjestelmät täysremonttiin."

Eli mukana seuraavat kirjailijat ja teokset:

Maria Syvälä: Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (RADIUM-Kirjat 2013)

Leeni Ikonen: Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (RADIUM-Kirjat 2013)

Marleena Kajaste: Revitty elämä - erityislapsen matka aikuisuuteen (RADIUM-kirjat 2012)