Takapakkia Tuusulassa

Tuusulan kunnan lastensuojelussa oli menneinä vuosina huomattavia laatuongelmia, joihin aktiiviset valtuutetut yrittivät vaikuttaa ja saivatkin pahimpia ylilyöntejä korjatuksi. Tällä hetkellä suomalaiseen lastensuojeluun pesiytyneet ongelmat ovat palanneet myös Tuusulaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on Tuusulassa tasaisesti noussut (miltei kaksinkertaiseksi), vaikka 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain tarkoituksena oli huostaanottojen vähentäminen ja perheiden tukeminen. Tuusula täyttää siis innokkaasti lastensuojelutilastoja: koko maassa yli 17 000 lasta on siirretty pois kodeistaan. Viranomaisella ei kuitenkaan ole tietoa syistä, joiden perusteella tähän on päädytty.

Tutkimusten mukaan sosiaalityöntekijät eivät käytännössä lainkaan käytä tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksenteossa, vaan väittämät ja teoreettiset käsitteet ohjaavat työtä. Empiiriseen näyttöön tai omiin havaintoihin perustuva työtapa on miltei tuntematon asia.

Kodin ulkopuolelle siirretyistä ja siellä nuoruutensa viettäneistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Kelan tutkimuksen mukaan teineinä kodistaan siirretyistä pojista yli 3/4 on vielä nuorina aikuisinakin vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoksiin siirretyistä pojista oli vielä 23-24 -vuotiaina neljäsosa joko eläkkeellä tai työttömänä. Erään tutkimuksen mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat ennen 25 -vuotissyntymäpäiväänsä yli kolme kertaa useammin kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991-1997 huostaanotettuja suomalaislapsia (13 000 lasta). Nuoret kuolivat aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Kuusi 15-24 -vuotiasta tyttöä ja 29 poikaa teki itsemurhan (British Medical Journal 2001;323:207-208).

2000 -luvun lastensuojeluun liittyy kiinteästi liiketoiminta, joka ohjaa työtä erilaisten sijaishuoltoa tarjoavien tahojen suuntaan. Viranomaisen tulisi valvoa sijaishuollon toimintaa, mutta useimmiten sijaishuolto määrittelee työtavat. Yhä lisääntyvänä ilmiönä lastensuojeluun liittyy lapsen vieraannuttaminen vanhemmistaan, suvustaan ja kaikista läheisistä. Lapsen ihmisoikeus on kuitenkin pitää yhteyttä vanhempiinsa ja läheisiinsä. Huostaanotto on vain väliaikainen toimi, mikäli siihen joudutaan.

Tuusulan virkamieskuntaa näyttää pelottavan lain noudattamisen vaatimus ja sillä on haluttomuutta toimia yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle lukuisia langettavia tuomioita lastensuojeluasioissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei ruohojuuritasolla eikä ylimmissä oikeusasteissa ole huomioitu Suomea sitovia ihmisoikeussopimuksia. 

Lastensuojeluasioihin liittyvä laadun epätasaisuus merkitsee sitä, ettei kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu millään tasolla. Maassamme on kuitenkin lukuisia kuntia, jotka ovat huostaanoton sijaan valinneet perheiden tukemisen. On siis kyse ennen kaikkea asenteista.

Tuusulan kunnan laatimassa hyvinvointisuunnitelmassa on asia todettu: lain tavoite on, että lastensuojelun painopiste siirtyisi ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja avohuoltoon. Tuusulan lastensuojelu toimii kuitenkin vastoin kunnan omia tavoitteita. On ilmeisesti käsitetty väärin varhaisen puuttumisen idea varhaiseksi lapsen siirtämiseksi pois kodistaan. Se, miksi virkamieskunta toimii vastoin asetettuja tavoitteita jää epäselväksi. Olisiko jollakin taholla vastausta tähän asiaan?