Tuusulakin unelmoi

Tuusula on sijoittanut alkuvuoden aikana kolmanneksen enemmän nuoria kodin ulkopuolelle kuin aiemmin. Johtava sosiaalityöntekijä kertoo, että kyse on siitä, että nuorten päihteiden käytössä ei ole mitään holttia, he kulkevat epäsosiaalisissa tai jopa rikollisissa piireissä. Samaan aikaan käytössä olleen intensiivi-perhetyöhön käytettävät resurssit vähenevät puoleen ensi vuonna (K-U 31.10.).

Uutisen ristiriita on ilmeinen ja edellyttäisi kunnanisien paneutumista tuusulalaisen lastensuojelutyön umpisolmuihin. Miksi Tuusulan lastensuojelu, kuten valitettavan moni muukin kunta, näkee nuoret vain kielteisessä valossa, kiusankappaleina?

Viimeisten 15 vuoden aikana 15-17 -vuotiaita koskevien nuorten kiireellisten huostaanottojen määrä on kymmenkertaistunut ja pakkohuostaanottojen määrä maassamme yli viisinkertaistunut. Vastaavana ajanjaksona kuitenkin mm. nuorten rikosten määrä on pysynyt vakaana. Nuorten alkoholinkäyttökin näkyy viimeisten tutkimusten mukaan vähentyneen. Tutkimustieto ei siis vahvista väitettä nuorison holtittomasta käytöksestä.

Lapsen huostaanotossa on kyse hallinnollisesta vapaudenriistosta, jossa kajotaan lapsen perhe-elämään ja vapauteen. Kyse on siis sosiaalitoimen käsissä olevasta sosiaalivankeudesta. Kun maamme vankiloiden keskivankiluku on noin 4000 henkilöä, lapsiin kohdistuva sosiaalivankeus koskee noin 17 000 alle 18 -vuotiasta kansalaista. Määrä on suurin sitten viime sotien, jolloin syyt lasten kodin ulkopuolelle sijoittamiselle olivat täysin toiset. Tuolloin noin 70 000 lasta joutui jättämään kotinsa.

Ihmisoikeussopimusten ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista on, että yhteen sijoitettuun lapseen voidaan panostaa jopa yli 800 euroa vuorokaudessa (noin 300 000 euroa vuodessa), mutta osa kotona asuvista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella ja monin paikoin harkinnanvaraista tukea annetaan nihkeästi.

Tilanne on varsin erikoinen, kun empiiristä tietoa ei ole siitä, että sijoitus toisi jotain parempaa lapselle. Päin vastoin on tietoa siitä, että lastensuojelun nykyisillä menetelmillä saadaan aikaan rikoksia tekeviä, päihteitä käyttäviä kansalaisia. Kasvattaako Tuusulan lastensuojelu siis nuoristaan sosiaalitoimiston tulevia asiakkaita?

Ruotsissa tehty sijaishuollon selvitys paljasti vakavia puutteita lasten kohtelussa. Ilmeni, että lapset ovat joutuneet sijaishuollossa paljon huonompiin oloihin kuin kotonaan. Heihin oli kohdistettu väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja heidän perushoivastaan ja koulunkäynnistään ei oltu huolehdittu.

Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lasten terve kehitys tukemalla vanhempia kasvattajan työssään. Tätä velvoitetta ei tue se, että perheiden tukitoimia ajetaan alas. Yhdenkään lapsen ei tule joutua sijoitetuksi pois kodistaan sen tähden, että peruspalvelut eivät toimi. Valitettavan monen huostaanoton juuret löytyvät siitä, ettei lapselle ole järjestynyt riittävää tukea koulussa.

Eikö Tuusulassakin olisi aika herätä ruususen unesta ja lopettaa unelmointi sijaishuollon paremmuudesta?