Mummonpotkijat

Olen viime vuosina joutunut useasti seuraamaan mummonpotkijakoulutusta.

Tapahtumainkulku on yleensä seuraavanlainen.

Murrosikäinen nuori alkaa rikkoa kodin sääntöjä, puhua epäkohteliaasti vanhemmilleen ja käyttäytyy juuri sillä tavoin kuin murrosikäinen käyttäytyy. Hän haastaa vanhemmat ja kyseenalaistaa. Vanhemmat koettavat parhaansa mukaan ohjata ja opastaa nuortaan.

Tapahtumat kärjistyvät riitatilanteeseen, jossa vanhemmilla palaa pinna. Syntyy jokin välikohtaus eli enemmän huutoa ja ovien paiskelua. Vanhemmat toimivat tuossa tilanteessa siten kuin on inhimillistä, luonnollista ja oikeutettua kaikenlaisten työ-, talous- ym. huoliensa keskellä. Nuori saa kotiarestia, menettää viikkorahansa tai joutuu muun seuraamuksen kohteeksi.

Nuori käy puhumassa asioistaan jonkun ”ammatti-ihmisen” luona ja tulee maininneeksi kotona sattuneen välikohtauksen. Tämä ”ammatti-ihminen tekee lastensuojeluilmoituksen ja vanhemmat kutsutaan sosiaalitoimistoon selvittelemään tilannetta.

Syntyy lastensuojelutarpeen kartoitus -niminen toiminta ja nuori ohjataan oman ”ammatillisen” luottohenkilön puheille.

Nuoren käytös alkaa olla kotona entistäkin uhmakkaampaa ja suorastaan röyhkeätä. Nuori alkaa entistä enemmän kyseenalaistaa yhdessä sovittuja sääntöjä ja keskustelut päätyvät nuoren huutoon ”ette te minulle mitään mahda”. Jotkut vanhemmat saattavat hämmästyksekseen saada ”ammatti-ihmisen” yhteydenoton ja kehotuksen höllentää kotikuria.

Vanhemmille yllätykseksi nuorten tueksi luodut järjestelmät eivät tuekaan nuorten vastuunkanto- tai vuorovaikutustaitoja. Nuoruuteen kyllä kuuluu itsenäistyminen, mutta vastuullisella tavalla. Kun nuorta tukevat tahot alkavat tukea vastuutonta käytöstä ja uhmaa, kuljetaan väärään suuntaan.

Lastensuojeluasioita hoitavan lakimiehen pöydälle juttu päätyy, kun lastensuojelun työntekijä tekee kiireellisen sijoituksen nuoren kasvatukseen ja ohjaukseen liittyvän tapahtumasarjan päätteeksi. Yleensä tällöin on kyse nuoren alkoholikokeilusta tai kotiintuloaikojen noudattamatta jättämisestä eli varsin tavanomaisesta tilanteesta, johon vanhemmat pyrkivät puuttumaan.

Nuori saattaa kertoa ”ammatti-ihmisille”, että kodin ilmapiiri ahdistaa. Lastensuojelun työntekijä tekee kiireellisen sijoituksen lastensuojelulaitokseen perustellen päätöstään kodin vakavilla ristiriidoilla ja nuoren kehityksen vaarantumisella. Nuoren kertomus kirjautuu päätökseen lapsen henkiseksi painostukseksi.

Sosiaalitoimi asettuu kyllä aivan oikein kuuntelemaan nuorta, mutta kadottaa kuvan kokonaisuudesta ja päämäärästä. Se tulee tukeneeksi uhmakkuutta sen sijaan, että se tukisi kasvamista aikuiseen vastuunkantoon. Sosiaalitoimi tukee rajojen rikkomista ja holtittomuutta, ja saa sitten niistä aiheen huostaanottoon.

Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa viranomaisia kunnioittamaan lapsen vanhempia näiden kasvatustyössä. Lastensuojelulain mukainen kiireellinen sijoitus edellyttää välitöntä vaaratilannetta. Viranomaisen objektiivisuusperiaate velvoittaa puolueettomaan toimintaan. Toisen osapuolen kuuleminen on velvoittava periaate missä tahansa ristiriitatilanteessa.

Ei tarvitse omata kasvatusalan koulutusta kyetäkseen arvioimaan tilannetta. Jos viranomainen toimii yhdessä vanhempien kanssa nuorta ohjaten, eikä yllytä tätä vanhempiaan vastaan, nuoressa tapahtuu kasvua ja kehitystä. Mikäli viranomainen asettuu nuoren rinnalle vanhempia vastaan, tilanne riistäytyy käsistä.

En soisi yhdenkään neuvottelun enää päättyvän nuoren voitonriemuiseen uhoon;

-Jos, siis jos palaan kotiin, haluan takuun siitä, ettei minua ahdisteta ja saan olla vapaasti.

Sosiaalitoimen ja muiden nuoria tukemaan tarjoutuvien tahojen on tuettava nuoria kasvamaan vastuullisuuteen ja molemminpuoliseen vuorovaikutukseen - niitä taitoja itsenäistyvä nuori harjoittelee, ja niitä hän aikuisena tarvitsee kipeästi.