Nykypäivän huutolaiset

Pääjohtaja Puska ja ylijohtaja Erhola kirjoittivat tarkkanäköisesti huutolaisista (HS 30.11.). Maamme lapsista 17 000 joutuu asumaan erossa läheisistään. Määrä on sodan jälkeen korkein, sotalapsia oli noin 70 000 ja syyt täysin toiset kuin nykyään.

Huostaanotto on hallinnollinen vapaudenriisto, jossa kajotaan lapsen perhe-elämään ja vapauteen. Uuden lastensuojelulain olisi pitänyt vähentää huostaanottoja, mutta se onkin lisännyt niitä. Lapsen oman perheen lakisääteinen tuki käytetään liiketoimintaperiaatteella toimivaan sijaishuoltoon. Tutkimustieto osoittaa lasten tilanteen yleensä heikentyvän sijoitettuna.

Uusi laki perustuu ns. varhaiselle puuttumiselle, joka kannustaa ilmoittamaan ’huoli’ -havaintoja lastensuojeluun, ja tosiseikkojen sijaan tuntemuksille annetaan vahva merkitys. Yhä useampi lapsi arvioidaan riskitapaukseksi, ja teoria, jonka piti varmistaa, ettei huostaanottoja tarvita, aiheuttaa niitä. Maassamme on 16 kuntaa, joissa ei ole lainkaan huostaanottoja. Niiden palveluista ja asenteista lapsiperheitä kohtaan olisi syytä ottaa oppia.

Kansalaisten yhdenvertainen kohtelu on keikahtanut viranomaisen harjoittamaksi syrjinnäksi, kun huoliseulan kohteeksi joutuu helpoimmin yksinhuoltajan lapsi, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä tai oppimisvaikeuksista kärsivä. Koulujen haluttomuus järjestää tukitoimia lapselle kulminoituu usein lastensuojeluilmoitukseen. Tällöin ilmoitusta käytetään keinona saada hankalaksi koettu lapsi (ja tämän vanhemmat) lastensuojelun piiriin pois opetustoimen vastuulta.

Lakiuudistuksessa unohtui se tärkeä tosiasia, että toimivat peruspalvelut ovat lapsen paras tuki, ei sosiaalitoimisto. Uusi ideologia on saanut lastensuojelijat kuvittelemaan, että perheet voidaan pakottaa muottiin kuuntelematta heitä. Vanhemmat saatetaan pakottaa huostaanotolla uhaten perhekuntoutuslaitokseen, jättämään työnsä tai vastaanottamaan perhetyötä. Sen sijaan, että perhe saisi käytännön tukea arkeen, heidän arkensa otetaan heiltä pois, mikä voi pahimmillaan olla syrjäytymisen alku.

On vaikea mieltää vanhempia kuntoutuksen ja työtavoiltaan kontrolloimattoman perhetyön kohteeksi, jos lapsella on oppimisvaikeus, tai hänelle ei ole järjestetty neurologista kuntoutusta. Kun vanhemmat kyseenalaistavat tarjotun avun, heitä kehotetaan kääntymään mielenterveystoimiston puoleen, tai heitä moititaan yhteistyökyvyttömiksi.

Lastensuojelulaki takaa lastensuojelun työntekijän oikeusturvan, mutta lapsen ja tämän perheen oikeusturva on edelleenkin järjestämättä. Nykypäivän huostaanotto on käsitteitä ’riittämätön vanhemmuus’, ’koulukuntoisuus’, ’vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen vaurio’. Miten varmistetaan, että arvion tekijällä on riittävä ammattitaito?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen tulisi ohjata niin lastensuojelun kuin hallinto-oikeuksienkin työtä. Lastensuojelun vääristymät tulisi kitkeä oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, ja hallinto-oikeuksien ohjaava toiminta on ensiarvoisen tärkeä huostaanottojen vähentämiseksi. Perhe-elämään kajoamisessa on oltava varma, että valtion huolenpito on selvästi ja todistettavasti parempaa, kuin se tilanne, jota ollaan korjaamassa. Ellei näin ole, ei perhe-elämään tule kajota. Nyt tarvitaan pikaisesti virkamiesten vastuu- ja korvaussäännösten täsmentämistä.