Kasvojen kohotusta ja maineen puhdistamista

Ei kait suurempaa rangaistusta olekaan kuin joutua tekemisiin lastensuojelun kanssa totesi eräs työssä käyvä asiakkaani, joka oli joutunut lastensuojelun hampaisiin.

Nämä sanat tulivat mieleeni lukiessani ohjelmajohtaja Hanna Heinosen haastattelua. Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa kansalaisia 27.4.2012 julkilausumassaan, ettei lastensuojelu ole rankaisua. Liiton mukaan ”lastensuojelusta annetaan usein liian negatiivinen kuva. Julkisuudessa käytävä keskustelu ruokkii käsitystä, että lastensuojelu on lapselle tai hänen perheelleen rankaisu. Samalla lastensuojelua kuvataan mielivaltaiseksi ja sattumanvaraiseksi toiminnaksi. Tämä on huolestuttavaa, sillä se lisää perheiden kynnystä hakea apua ja tukea lastensuojelusta”.

Myös Pelastakaa Lapset ry on ryhdistäytynyt puolustamaan suomalaista lastensuojelua. Vappuaaton Helsingin Sanomat jatkaa suomalaisen lastensuojelutyön markkinointia julkaisemalla yhdistyksen pääsihteerin Hanna Markkula-Kivisillan haastattelun. Hänen mukaansa kiireellisten sijoitusten kasvu ja 17 000 kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen määrä kertovat, ”ettei lastensuojelussa ole aikaa auttaa ennen kuin huomataan, että herranjestas, tämä lapsi pitää ottaa kiireesti huostaan”.

Suomalainen demokratia on lastensuojeluasioissa alkanut toimia toimittajien avulla, kun hätääntyneet kansalaiset pyytävät heiltä apua tyytymättöminä lastensuojeluviranomaisen ja hallinto-oikeuden ratkaisuihin. Toimittajat ovat useimmiten ihmeissään viranomaisten toiminnasta ja koettavat monipuolisesti hahmottaa monesta näkökulmasta kutakin lastensuojelutapausta: Miksi juuri tässä tapauksessa on päädytty ottamaan lapsi pois vanhemmiltaan?

Avoimin silmin asioihin tutustuneiden toimittajien ansiota on myös se, että lastensuojelulaitosten epäinhimilliset toimintatavat ja rangaistuskäytännöt on nostettu julkisuuteen, ja myös eduskunnan oikeusasiamies on puuttunut käytäntöihin. Suomesta on puuttunut selvitys sijaishuollossa olevien lasten tilanteesta, vaikka muissa maissa tehdyt selvitykset osoittavat räikeitä puutteita lasten hoivassa ja huolenpidossa. Tällaista selvitystyötä ollaan vasta käynnistämässä. Ruotsissa vastikään valmiiksi saatu selvitys johti sijaishuollossa kärsineille esitettyyn julkiseen anteeksipyyntöön.

Toimittaja-kirjailija Maria Syvälä teki muutama viikko sitten Suomen Kuvalehden nettiversioon siellä luetuimmaksi päätyneen jutun

Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa


Syvälän juttu julkaistiin 19.4.2012 ja varmaankin aikaansai lastensuojelun naamanpesutalkoot. Helsingin Sanomissa on julkaistu lukuisia juttuja, joiden keskiössä on lastensuojelun maineen puhdistaminen.

Mielenterveyden Keskusliiton 10.3.2012 julkilausumakin on otettu pois liiton sivuilta. Tuossa julkilausumassa liitto arvioi lastensuojelun työntekijöiden osaamista mielenterveysasioissa, kun lastensuojelun työntekijöillä on varsin usein tapana vedota huostaanoton perusteina mielenterveysongelmiin ymmärtämättä niiden vaikutusta lapsen hoitoon.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun työntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen, jatkuvasti vaihtuvat työntekijät, suoranainen lainsäännöksistä piittaamattomuus aiheuttavat vuosittain sekä lapsille että heidän läheisilleen mittaamattomia vaurioita. Yhteydenpidon rajoitukset eli lapsen vieroittaminen suvustaan ovat edelleenkin suomalaisen lastensuojelun nykypäivää. Kiireellisten sijoitusten kasvu liittyy kiinteästi avohuollon tuen piirissä olevien lasten lukumäärän kasvuun (n. 80 000 lasta). Kiireellistä sijoitusta käytetään myös lainvastaisella tavalla kiristyskeinona saada lapsi lastensuojelun asiakkaaksi. Lastensuojelun toiminta koskee siis satoja tuhansia suomalaisia.

Hanna Heinonen, joka toimii Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana eli päättämässä lastensuojelujuttuja tuomioistuimen jäsenenä, toteaa, ”että lastensuojelun asiakkaista 80 % saa tukea ja apua avohuollossa. Tuki on vanhempien vapaaehtoisesti vastaanottamaa ja yhdessä lapsen, nuoren sekä vanhempien kanssa suunniteltua. Lastensuojelun asiakkuus käynnistyykin usein vanhempien aloitteesta”.

Lastensuojelun käytännön pulmana on, että ns. avohuollon tukitoimet ovat perin vaatimattomia nykypäivän tarpeisiin. Eräässä lastensuojelun seminaarissa sosiaalitoimen johtajassa asemassa oleva henkilö totesi avoimesti, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimilla tarkoitetaan.

Lastensuojelun asiakkaan kannalta yhtälö muodostuu todella hankalaksi, kun asiakkaalta ei kysytä tuen tarpeesta ja työntekijä ei ymmärrä, mitä avohuollon tuki tarkoittaa. Miltei kaikki kohtaamani lastensuojelun asiakkaat katuvat katkerasti sitä, että lähtivät avoimin mielin kunnan sosiaalitoimistoon apua hakemaan.

Tällä hetkellä lastensuojelulain säännökset ja lastensuojelulasten asioiden käsittelytapa hallinto-oikeudessa suojelevat enemmän viranomaista kuin lasta. Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi kuitenkin suojella erityisesti lasta ja hänen vanhempiaan viranomaisen mielivallalta.

Lastensuojelun työntekijöitä kehotetaan huolensa perusteella yhä varhemmin puuttumaan lapsen elämään ja velvoitetaan toimimaan siltä varalta, että lapselle saattaisi jotain sattua. Tässä tilanteessa työntekijä mieluummin toimii oman selustansa turvatakseen kuin on toimimatta.

Laista puuttuu kokonaan vastaava uhka tai rangaistus siitä, että viranomainen ylireagoi, ja lapsi joutuu turhaan kärsimään perheestä erottamisesta. Lainsäätäjä unohtaa, että myös sellainen vahingoittaa lasta.

Lainsäädännöstä puuttuu edelleenkin vahingonkorvaussäännökset perhe-elämän rikkomisesta niiden tapausten varalle, jolloin lapsen huostaanotto on todettu lainvastaiseksi.

 

Lastensuojelun kannanottojen tulisi keskittyä näihin lapsen kannalta oleellisiin asioihin, joiden avulla lastensuojelutyön laatuun voitaisiin vaikuttaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kiinnostus kohdistuu lastensuojelun oman tahraisen maineen puhdistamiseen eli siis omaan etuun, ei lasten edun toteutumiseen.