Väärät lääkkeet

Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä oli jo ennakkoon nähtävissä, että varhaisen puuttumisen hengessä toteutettu lakiuudistus tulisi aikaansaamaan entistä suuremman kaaoksen lastensuojelutyössä. Näin on tapahtunutkin.

Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.

Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.

Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.

Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.

Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu. Mitä siis tulisi tehdä?

Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2012, että ”pelko pitää nuoret pois huumehoidosta. Monet alaikäiset sekakäyttäjät eivät hae apua, koska he pelkäävät koulukotia”.

Jutussa haastateltu diakonissalaitoksen työntekijä toteaa, että ”vääristynyt uhkakuva lastensuojelusta pitää muuttaa. Lastensuojelu tukee nuoria ja perheitä”.

On hyvä, että lastensuojelun vääristyneistä työtavoista puhutaan. Olisi viimein aika alkaa keskustella lastensuojelun laadusta ja ottaa huomioon asiakkaan palaute. Vain näin voidaan lastensuojelun työtavat muuttaa. Uhkakuva ei ole vääristynyt, vaan vääristynyt on sosiaali- ja terveysministeriön johtaman hallinnonalan asenne.

Suomalaisia perhesurmia tutkivat työryhmä julkaisi väliraporttinsa tällä viikolla. On tullut ilmi, että jokaisessa tutkitussa tapauksessa perheillä on ollut yhteyksiä viranomaisiin tilanteensa vuoksi.

Kun viranomainen on kehottanut henkilöä hakemaan apua toiselta viranomaiselta, hänen pitäisi seurata, että henkilö todellakin menee hakemaan apua. Ehkä jokin varmistus tarvittaisiin” toteaa haastateltu työryhmän vetäjä.

On hyvä, että selvitys tehdään. Olisi hyvä, että selvitys paneutuisi lastensuojelutyön osuuteen perhesurmissa. Olisi tärkeää tutkia syyt, mikäli apua ei ole uskallettu hakea. Valvonnan kiristäminen ei ole oikea keino auttaa perheitä.

Pakkoauttaminen ei sitä paitsi ole sosiaalihuollon asiakaslain mukaista;

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.

Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu.